Bengalin murretta puhuvia muslimeja eli rohingyoja on tullut Myanmarin/Burman Rakhine-osavaltioon (aiempi nimi: Arakan) useassa vaiheessa, mm. Britannian siirtomaahallinnon aikana 1824-1948. Toisen maailmansodan aikana Aung San (Aung San Suu Kyin isä) johti burmalaisten itsenäisyysliikettä, mutta rohingya-muslimien taistelujärjestö mujahid vastusti sitä, sai aseita briteiltä ja havitteli erillistä islamilaista valtiota Pohjois-Rakhineen tai alueen liittämistä Pakistaniin. Näin ei tapahtunut. Vuonna 1948 maa itsenäistyi nimellä Union of Burma. Rohingyojen osallistuminen Burman itsenäisyysliikkeen kukistamispyrkimyksiin johti ristiriitoihin heidän ja maan valtaväestön välille.
Itsenäistymisen jälkeen Burma oli demokraattinen valtio, jota pidettiin taloudellisesti Kaakkois-Aasian kehittyneimpänä, mutta sotilasjuntta kaappasi vallan 1962 ja sen jälkeen maata johdettiin marxilaisen sosialismin ideoiden mukaan. Diktaattori Ne Win perusti päätöksensä myös astrologiaan. Burma sulkeutui ulkomaailmalta, yliopistoja suljetttiin ja kaikkia vähemmistö-kansallisuuksia syrjittiin, esimerkiksi rohingya-muslimit eivät missään vaiheessa saaneet kansalaisoikeuksia. Vuoden 1988 demokratiamielenosoituksia seurasi toinen sotilasvallan kausi. Myös valtion nimi vaihdettiin, Myanmar (lausutaan: mjanmaa) on pääkansallisuuden bamarinkielinen nimi. Myanmar edustaa monelle sotilasvaltaa, eivätkä kaikki hyväksy nimeä. Vuonna 2007 buddhalaiset munkit järjestivät Saffron revolution nimellä tunnetun mielenosoitusaallon demokratian palauttamiseksi. Eräs heidän johtajistaan oli (suomalaisen munkin Taehye sunimin ystävä) U Gambira. Mielenosoitukset kukistettiin verisesti, mutta niiden seurauksena kuitenkin vuonna 2011 alkoivat vähittäiset uudistukset demokratian suuntaan. Vuoden 2015 demokraattiset vaalit voitti Kansallinen demokratia -puolue ja sen johtaja Aung San Suu Kyi. Kuitenkaan armeija ei ole hallituksen alaisuudessa, vaan toimii itsenäisesti, eikä siviilihallinto voi rangaista ihmisoikeus-rikkomuksiin syyllistyneitä sotilaita. Myanmar/Burma on demokratisoitumassa, mutta se voi tulla normaaliksi demokraattiseksi valtioksi vasta, kun perustuslakia muutetaan siten, että armeijalla ei ole enää poliittista valtaa ja federalismi toteutetaan. Tätä uudistusta armeijan johtavat kenraalit jarruttavat.
Vuonna 2012 rohingyojen ja Rakhinen osavaltion rakhinelaisten välillä puhkesi väkivaltaisia yhteenottoja, joiden alkuna oli erään rakhinelaisnaisen murha. Yli 100 000 ihmistä, pääasiassa rohingyoja, lähti kodeistaan ja sijoitettiin väliaikaisille leireille. Levottomuuksien jälkeen syntyi sotilaallinen muslimiryhmä ARSA (Arakan Rohingya Salvation Army), joka aloitti hyökkäykset mm. poliisien kimppuun lokakuussa 2016. He ilmoittivat suojelevansa rohingya-muslimeja, mutta heidän on todistettu tappaneen myös siviilejä, ei pelkästään buddhalaisia ja hinduja vaan myös muslimeja. Viime elokuun 25. päivänä Kofi Annanin johtama Rakhine State Advisory Committee esitti Rakhinen ongelmien ratkaisemiseksi laajan suunnitelman, johon myös valtionkansleri Aung San Suu Kyi yhtyi, mutta samana päivänä ARSA tappoi 12 rajapoliisia ja väkivalta kärjistyi. Taistelussa ARSAa vastaan armeijan joukkojen tiedetään etsineen terroristeja siviilien joukosta ja aloittaneen ”puhdistuksen”, joka ryöstäytyi hallinnasta, kun myös siviilejä tapettiin ja kyliä poltettiin. ARSAn terroria on paennut kodeistaan noin 30 000 buddhalaista ja hindua, ja yli 400 000 rohingyaa on paennut armeijan toimien takia Bangladeshiin.
Burman 52 miljoonasta asukkaasta noin 2,5 miljoonaa (4 %) on muslimeja, joilla on Burman kansalaisuus. Lisäksi on 1,2 miljoonaa rohingya-muslimia, joista vain harvoilla on kansalaisuus. 1950-luvulta lähtien he ovat alkaneet käyttää itsestään nimitystä rohingya. Eräs ongelma on juuri kansallisuus- ja nimikysymys. Burmalaiset yleisesti pitävät rohingyoja bengalilaisina maahanmuuttajina, mutta Bangladesh ei halua ottaa heitä eikä pidä heitä Bangladeshin kansalaisina. Aung San Suu Kyi käyttää heistä neutraalia nimitystä ”Rakhinen muslimit”. Rakhinen osavaltiossa on kaikkiaan 3,1 miljoonaa asukasta, joista siis 1,2 miljoonaa on rohingyoja ja loput rakhinelaisia sekä muita pieniä vähemmistöjä. Pohjois-Rakhinen alueella rohingyat ovat vuosikymmenien aikana tulleet enemmistöksi mm. suuren lapsilukunsa takia.
On myös uutisoitu burmalaisista nationalistisista munkeista, jotka puhuvat kaikkia muslimeja vastaan. Esimerkiksi Mabatha-järjestön johtaja munkki Wirathu sanoo, että on mahdotonta asua yhdessä muslimien kanssa, koska he pyrkivät maan islamilaistamiseen, ja mahdotonta antaa rohingyoille kansalaisoikeuksia. On kuitenkin muistettava, että nämä anti-muslimi-munkit ovat vain pieni osa burmalaismunkeista, valtaosa ei arvosta heidän politikointiaan. Burmalainen sangha-neuvosto (State Sangha Maha Nayaka Committee) on julistanut Mabatha-järjestön laittomaksi. Konfliktit voidaan ratkaista rauhallisesti vain dialogin keinoin, ja siinä ovat aktiivisesti mukana burmalaiset rauhanmunkit, kuten mandalayalainen apotti Galoni, joka on järjestänyt keskustelutilaisuuksia muslimien ja nationalistimunkkien kesken. Oheinen video dokumentoi yhden keskustelun: Video The Battle for Myanmar’s Buddhist spirit.