Syksyllä 2021 Suomen Buddhalainen Unioni osallistui kyselyyn ja kuulemistilaisuuteen, jossa kerättiin tietoa kokemuksista nykyisestä katsomusopetuksesta. Kartoituksen on tilannut opetus- ja kulttuuriministeriö ja sen toteuttavat Helsingin yliopiston dosentti, yliopistonlehtori Eero Salmenkivi ja lehtori Vesa Åhs (linkki asiaa koskevaan ministeriön tiedotteeseen). Kyselyyn vastasivat buddhalaisen uskonnon opettajat Tiina Hyytiäinen ja Virpi Kananoja sekä SBU:n puheenjohtaja Irma Rinne.
Tulokset julkaistiin huhtikuussa 2022 (linkki raporttiin). Millaisiin muutoksiin kartoituksen pohjalta ryhdytään, jää nähtäväksi. Oli kuitenkin hyvä, että myös vähemmistöuskontoja oli pyydetty kuultavaksi.
Katsomusopetus Suomessa nyt
Tämä katsaus perustuu kyselyn taustatietoihin sekä buddhalaisuuden opetuksen tilanteeseen syksyllä 2021.
Kristinuskon valta-asema yhteiskunnan arvojen takaajana on Euroopassa hylätty yleisesti, niin myös Suomessa. Nykyisin arvojen keskiössä ovat YK:n ihmisoikeuksien ja ihmisarvon julistukset, jotka korostavat yksilöllisyyttä ja moninaisuutta, samoin sekulaarisuus korostuu. Monissa Euroopan maissa kouluissa ei järjestetä lainkaan uskonnonopetusta, vaan se on kotien ja katsomusyhteisöjen vastuulla.
Suomen kouluissa opetetaan ensisijaisesti enemmistön uskontoa, evankelisluterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan mukaisesti, ja siihen voivat kaikki oppilaat halutessaan osallistua. Enemmistöuskontoihin kuulumattomat voivat saada elämänkatsomustiedon tai oman uskontonsa opetusta, jos kunnan alueella vähintään kolme oppilasta tai heidän vanhempansa sitä anoo. Käytännössä vähemmistöuskontoihin kuuluvat oppilaat ohjataan useasti joko elämänkatsomustiedon tai enemmistöuskonnon opetukseen. Buddhalaisuutta opetetaan Suomessa säännöllisesti ainoastaan Vantaalla.
Suomalaisen katsomusopetuksen ominaispiirre on lisäksi, että opetus ei ole tunnustuksellista tai sitouttavaa eikä siihen sisälly uskonnon harjoittamista.
Katsomusaineiden opetusta on viime vuosina yhdenmukaistettu. Äskettäin valmistuneissa Opetussuunnitelmien perusteissa uskonnon opetuksen tavoitteet ja arviointikriteerit ovat yhteiset, samoin sisältöalueet. On hyvä, että ne on laadittu myös useille vähemmistöuskonnoille, kuten buddhalaisuudelle.
Suomessa on lisäksi kokeiltu yhteisopetuksen muotoja, joissa on yhdistelty eri uskontojen oppimääriä sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineita. Näissä kokeiluissa korostuu erityisesti kristinuskon sekä uskonnottomuuden käsittely, samaten ihmisoikeusetiikka ja lastenoikeudet. Vähemmistöuskontojen opetus putoaa käytännössä pois.
Uusia malleja katsomusaineiden opetukseen
Kuulemistilaisuudessa, johon SBU osallistui, oli paikalla ”pienten” uskontojen edustajia. Edustettuina olivat adventismi, bahai, buddhalaisuus, helluntailaisuus, juutalaisuus, katolilaisuus ja krishnalaisuus. Ehdottoman tärkeänä ja hyvänä pidettiin sitä, että Suomessa voi saada oman uskonnon opetusta kouluissa. Minkä hyvänsä uskonnon opetus muuttuu pinnalliseksi ja jopa virheelliseksi, jos siitä esitetään toisen uskonnon näkemys. Näin käy, jos oman uskonnon opetuksesta kouluissa luovutaan, ja tilalle tulee yleistä tietoa arvoista, eettisyydestä, uskonnoista ja katsomuksista.
Vähemmistouskontojen opetuksen käytännön toteutuksessa on kuitenkin paljon korjattavaa. Opettajat ovat haastavassa tilanteessa, kun esimerkiksi yhdessä opetusryhmässä saattaa olla oppilaita eri luokka-asteista, opetusmateriaalia ei ole, tunnit ovat eri puolilla kaupunkia, taukoja ei ehdi pitää, tunteja järjestyy liian vähän toimeentulon ylläpitämiseksi ja opetustiloista on pulaa.
Kyselyssä esitettiin erilaisia malleja, joista SBU asetti parhaaksi mallin 1B, jossa oppilas perehtyy omaan uskontoonsa laaja-alaisesti, kuten nykyisessäkin mallissa. Mallissa oppilailla/opiskelijoilla ja heidän huoltajillaan on nykyisestä poiketen oikeus vapaasti valita opiskelemansa katsomusaine. Kun opetukseen voi osallistua halutessaan tai vanhempien toiveesta, ei muodollinen anominen ole este. Lisäksi oppilaan on mahdollista tutustua vapaasti muihin uskontoihin.
Keskustelua käytiin myös opettajien kelpoisuudesta ja koulutuksesta. Tämä ei tosin kuulunut kyselyn aiheisiin. Valitettavaa on, että Helsingin yliopistossa ei tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa lainkaan buddhalaisuuden opintoja. Tämä on tilanne monen muunkin vähemmistöuskonnon kohdalla.