Buddhan oppi

Buddha merkitsee ”(tietoisuuteen) herännyt”, valaistunut. Buddha on myös mahdollisuus valaistua, potentiaalinen buddha, jokaisen tuntevan olennon piilossa oleva kyky. Monien jälleensyntymien kuluessa myötätuntoiselle toiminnalle ja henkiselle kehittymiselle omistautuva elämäntapa herättää vähitellen syvän viisauden, näkemyksen todellisuuteen. Valaistunutta kuvataan monilla sanoilla. Bodhi merkitsee heräämistä näkemään ihmismielen ja ilmiöiden todellinen luonto, koska on vapautunut halusta ja takertumisesta. Prajñā (sanskrit) tai paññā (pāli) on syvää viisautta, joka syntyy meditaatiokokemuksessa. Sen syvin taso on valaistuminen. Kenshō ja satori (japani) merkitsevät oman buddhaluontonsa ymmärtämistä ja tätä ymmärtämisen kokemusta. Buddha itse nimitti itseään usein tathāgata, ”näin mennyt / näin tullut”.

Burmalainen palinkielinen käsikirjoitus

Burmalainen palinkielinen käsikirjoitu

Buddhan opetukset säilyivät aluksi suullisena muistitietona. Oppilaat kokoontuivat pian Buddhan kuoleman jälkeen neuvonpitoon, ja opetukset jaettiin aihepiirinsä mukaan eri henkilöille ulkoa muistettaviksi. Ne jaettiin kahteen osaan, opetuspuheet (sutta pitaka) ja käyttäytymisohjeet (vinaya pitaka). Kolmas osa, filosofia (abhidhamma pitaka), koottiin muutama sata vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Opetuksia resitoitiin eri murteilla ja kielillä, esimerkiksi mahāyānan opetukset olivat alunperin gandhārīn kielellä, mutta käännettiin sanskritiksi. Nykyisin on käytössä kolme erilaista Buddhan opetusten kokoelmaa, pālinkielinen theravādan Tipiṭaka, kiinankielinen itäaasialainen Tripiṭaka sekä tiibetinkielinen Tripiṭaka.